Artikkeli: Ekologinen kompensaatio Suomessa: analyysi sääntelyn vahvuuksista, heikkouksista ja kehitysmahdollisuuksista

Uudessa Alue ja Ympäristössä julkaistussa artikkelissa kuvaamme nyt lakiin tuodun kompensaatiojärjestelmän, arvioimme lainsäädäntöä ja ehdotamme parannuksia.

Luonnonsuojelulakia uudistettaessa lakiin lisättiin uusi luku vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta, mikä mahdollistaa luontohaittojen kompensoimisen tuottamalla vastaava määrä luontohyötyjä. Ekologista kompensaatiota ohjaavat kansainväliset kriteerit, jotka perustuvat maailmalla vuosikymmenien aikana kertyneisiin kokemuksiin kompensaatioiden toteuttamisesta. Siltikin kompensaatioiden suunnitteluun, toteutukseen ja valvontaan liittyy tunnistettuja haasteita, jotka voivat vaarantaa luonnon kokonaisheikentymättömyyden saavuttamisen.

Laissa ja asetuksessa on paljon hyvää (kuten kompensaation pysyvyys sekä vaatimus haitan ja hyvityksen tarkasta laskennasta), mutta myös puutteita, epäselvyyksiä ja ongelmia. Ensiksi, suojeluhyvitys on määritelty sellaiseksi, että sen käyttäminen kompensaatiokeinona on tehty käytännössä mahdottomaksi. Määrittely myös poikkeaa kansainvälisistä käytännöistä. Toiseksi, vapaaehtoisuus vaikeuttaa kompensaation käyttöönottoa muun muassa hidastamalla hyvitysten markkinoiden syntymistä. Pakollisuus toisi varmuutta maanomistajalle, että tuotetuille hyvityksille on kysyntää ja kannustaisi niiden tuottamiseen. Kolmanneksi, laki ja asetus eivät painota riittävästi lieventämishierarkiaa eli haittojen välttämistä ja vähentämistä hyvittämistä edeltävinä vaiheina. Kompensaatio on vasta viimesijainen keino, ja tätä tulisi korostaa nykyistä selkeämmin.

Open access artikkeli löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Kujala, H., Pappila, M., Leskinen, P., Tuomisaari, J., Jalkanen, J., Salokannel, V., Nieminen, E., Moilanen, A., Halme, P., Aulake, M., Pykäläinen, E., Mustajärvi, L., Oinonen, I., Kotilainen, J., & Kotiaho, J. (2024). Ekologinen kompensaatio Suomessa: analyysi sääntelyn vahvuuksista, heikkouksista ja kehitysmahdollisuuksista. Alue ja Ympäristö, 00–00. https://doi.org/10.30663/ay.141917 

 

27.3.2024