Ekologinen kompensaatio kuntien maankäytössä – ehdotus toimintamalliksi ja usein kysyttyjä kysymyksiä

UKK – Ekologisen kompensoinnin usein kysytyt kysymykset

KYSYMYS: 

Kun kompensointi tulee tehdä luontoarvoiltaan vastaavalla alueella kuin mikä rakennetaan, niin tulisiko kunnan hyvityspankin sisältää luontoarvoiltaan monipuolisesti erilaisia alueita, jotta jokaiseen tilanteeseen on olemassa soveltuva kompensointialue? 

VASTAUS: 

Kyllä, juuri näin. Mitä monipuolisempaa luontoa hyvityspankissa on, sitä enemmän pelivaraa pankki tarjoaa maankäyttöön ja kaavoitukseen. 

*

KYSYMYS: 

Onko vaarana, että kompensoinnin takia muiden suojelukeinojen käyttö estyy? Johtaako tämä siihen, että tulevaisuudessa esim. mahdolliset kunnan omistamat METSO-kohteet siirtyvät kunnan kompensaatiokohteiksi? Onko tämä toivottavaa? 

VASTAUS:

Periaatteessa tuo vaara on olemassa, eikä se ole missään nimessä toivottavaa. Täytyy muistaa, että kompensaatioajattelu lähtee halusta taltuttaa luontokatoa. On siis meidän kaikkien, niin päättäjien, toimijoiden kuin kansalaistenkin vastuu varmistaa, ettei järjestelmää väärinkäytetä. 

 *

KYSYMYS: 

Aika harva Suomen kunnista on kasvava. Tosin kutistuvissakin kunnissa tapahtuu luontokatoa. Olisiko ennallistaminen taantuvissa kunnissa kompensaatiomahdollisuus? 

VASTAUS: 

Kyllä. On mahdollista, että kunnat kompensoivat omaa maakäyttöään omilla maillaan tai jopa pystyvät hankkimaan tuloja tuottamalla hyvitysalueita myyntiin. Hyvittämistä voi ja ehdottomasti kannattaa tehdä ennallistamalla ja suojelemalla esimerkiksi soita. Jatkossa kompensaatioon voivat lähteä mukaan myös muut toimijat kuin kunnat, kuten isoja infrahankkeita tekevät tahot (esim. tuulivoimalayhtiöt). 

 *

KYSYMYS: 

Tutkimukset osoittavat, että virkistysalueet tuottavat asukkaille hyvinvointia, kun virkistysalueet mm. sijoittuvat lähelle kotia ja ovat helposti saavutettavia. Mikäli arkiympäristön virkistyskäytössä olevia luontoalueita kompensoidaan, miten voitaisiin kompensoida hyvinvointivaikutuksia?

VASTAUS: 

Virkistysalueet ovat kiistämättä hyvinvoinnin lähde kuntalaisille. Siksi virkistysarvojen huomioiminen kompensaation yhteydessä on tärkeää. No Net Loss City -hankkeen hahmottelemassa kompensaatiomallissa korostetaan, että virkistysarvojen huomioiminen tapahtuu vahvistamalla asukkaiden ja viheralueiden käyttäjien osallisuutta kaavoituksessa. Tämän lisäksi kuntalaisten viheralueille antamia merkityksiä voidaan kartoittaa esimerkiksi säännöllisillä virkistyskäyttökyselyillä, joiden avulla voidaan tunnistaa kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta merkittävimmät viheralueet, ja välttää niihin kohdistuvaa haittaa. 

 *

KYSYMYS: 

Kunnilla on toki kaavoitusmonopoli, mutta usein kuntien kaavoja laativat konsultit. Miten kaikki oleellinen tieto ekologisesta kompensoinnista on tarkoitus levittää oleellisille ammattikunnille? 

VASTAUS: 

Kompensaatioiden käytännön laskentamalleja kehitetään täyttä häkää ja valmistuttuaan nämä tulevat avoimiksi kaikkien saataville.  

 *

KYSYMYS: 

Onko yleiskaava ainoa työkalu, jonka avulla kompensaatioon liittyvät viherverkostot huomioidaan osana maankäytön suunnittelua, vai onko tiedossa muitakin mahdollisia menettelytapoja? 

VASTAUS:  

Ei toki. Kunta voi tehdä esimerkiksi viherverkostoselvityksiä tai viheralueohjelmia, joita esim. asemakaavoituksessa sitoudutaan noudattamaan. Yleiskaava on kuitenkin yksi selkeä instrumentti laajojen viheraluekokonaisuuksien hahmottamiseen ja suunnitteluun. 

 *

KYSYMYS: 

Millaisia lieventämistoimia voidaan tehdä? Sopivatko esim. biokaasulaitos tai kalaportaat lieventämistoimiksi?

VASTAUS:  

Lieventämishierarkian mukaisesti ensimmäiseksi vältetään luontohaittaa, toiseksi lievennetään sitä ja kolmanneksi kompensoidaan jäljelle jäänyt luontohaitta perustamalla hyvitysalueita. Lieventäminen voi olla esimerkiksi nurmikoiden niityttämistä, oikeanlaisia hulevesiratkaisuja, viherkattojen tai -seinien perustamista jne. Lieventämishierarkia ja ekologisen kompensoinnin periaatteet rajaavat käytettävät keinot sellaisiksi, että ne suoraan auttavat luontoa. Tämän vuoksi esim. biokaasulaitos ei voi olla lieventämishierarkian mukainen toimi, vaikka se epäsuorasti voikin hidastaa esim. ilmastonmuutosta. (Ekologinen kompensaatio taas on eri asia kuin hiilikompensaatio: ekologinen kompensaatio vastaa luontokatoon, hiilikompensaatio taas ilmastonmuutoksen torjuntaan.) Kalaportaiden rakentaminen taas voisi olla lieventämistoimi, mikäli heikennys on sellainen, että se estää kalojen nousun yläjuoksulle. 

 *

KYSYMYS: 

Monella kunnalla ei ole ns. ylimääräisiä maita, joita voitaisiin varata hyvitysalueiksi. Kunnan alueet ovat usein jo hyvin tehokkaassa käytössä. Maan hankinta taas on hyvin hankalaa, sillä myytäviä alueita on tarjolla vähän ja kilpailu on erittäin kovaa. Voisiko hyvitysalueiden hankinta olla peruste kunnan etuosto-oikeudelle kaavoittamattomalla alueella? Tai voisiko kunta peräti lunastaa alueita hyvitettäväksi? Molemmissa on tiettyjä oikeudellisia haasteita.

VASTAUS:  

Kysymys on erittäin hyvä ja tärkeä, mutta toistaiseksi vailla vastausta. Maanhankintaan liittyviä kysymyksiä selvitetään BOOST-hankkeessa, jossa työskentelee myös oikeustieteilijöitä. 

 *

KYSYMYS: 

Onko vaarana, että ekologisesta kompensoinnista muodostuu rikkaiden keino maankäytön hallintaan? Rahalla voi ostaa hyvän omantunnon eli suuryritys voi tuhota kasvukeskuksen luonnon ja ostaa vastaavaa luontoa muuttotappiokunnista. Rahalla saa ja hevosella pääsee.

VASTAUS:  

Kaupunkien luontoalueet ovat ensisijaisen tärkeitä asukkaillensa. Siksi ekologisen kompensaation malli ei voi olla hyväksyttävää, ellei siinä myös huomioida kuntalaisten ja viheralueiden käyttäjien näkökulmia. Tähän tulee kiinnittää erityistä huomioita juuri kasvukeskuksissa, jotta asukkaiden mahdollisuudet virkistäytyä viheralueilla säilyvät. Kuntalaisten osallisuuden vahvistaminen kaavoituksen ja kompensaation suunnittelussa on avainasemassa hyväksyttävyyden varmistamiseksi. 

 *

KYSYMYS: 

Onko mahdollista perustella ekologisesti paremmuusjärjestystä yleisille luontoarvoille, kun tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen?

VASTAUS:  

Paremmuusjärjestystä voi ekologisesti perustella ainakin luontotyypin erilaisille piirteille. Esimerkiksi soilla vesitalouden luonnontilaisuus on ehdoton ykkösprioriteetti, sillä jos veden pinnan taso ei ole kyllin korkealla, suo kuivuu, suolajisto katoaa ja suo lakkaa olemasta suo. Samoin esimerkiksi metsissä lahopuun määrä ja valtapuuston monipuolinen rakenne turvaavat metsälajistoa. 

 *

KYSYMYS: 

Kaava-alueilla hävitettävä arvokas kohde voi olla muualla lakisääteisten käyttörajoitteiden piirissä, esim. metsälain 10§ mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Miten tämä huomioidaan eli toteutuuko todellinen lisäisyys? 

VASTAUS:

Tällaisessa tapauksessa kompensaatio tapahtuu samankaltaisia luontotyyppejä parantamalla ja suojelemalla. Rakennettavalla alueella nämä arvokkaat elinympäristöt lasketaan mukaan luontohaittaan luontotyyppien yleisten laskentaperiaatteiden mukaan. Jos taas hyvitysalueella olisi tällaisia rajoitettuja kohteita, ei niiden ”lisäsuojelu” olisi kokonaan lisäistä, sillä näiden kohteiden luontoarvoja ei voida nykylakien mukaan kokonaan hävittää. Jos siis perustetaan hyvitysalue metsään, jossa on metsälain 10§ mukaista elinympäristöä, tuota arvokasta elinympäristöä ei voida laskea hyvitykseen mukaan ainakaan kokonaan.