Luontotyyppien ekologisen tilan arviointiohje: päivitys, palaute ja vastineet
Luontotyyppien ekologisen tilan arviointidokumentti on nyt päivitetty versioon 2.0.
Dokumentin merkittävin muutos on rakennetun ympäristön luontotyyppien tilamittareiden lisääminen aiemmasta ARVO– ja BOOST-hankkeiden julkaisusta (Jalkanen ym. 2026). Arviointiohjeet on liitetty Zenodoon pääosin sellaisenaan; paikoin tekstiä ja taulukoita on muokattu ymmärrettävämmäksi, mutta varsinaisiin arviointikriteereihin tai niiden tulkintaan ei ole tehty muutoksia. Lisäksi luonnon luontotyyppien arviointiohjeisiin on tehty pieniä päivityksiä:
- Täsmennetty vieraslajien kuvausta fladojen, lähteikköjen ja virtavesien kohdalla.
- Korjattu Itämeren rannikon primäärisukkessiometsien arviointitaulukon ihmisvaikutusmittarin 0,7-tilaluokan sanallinen kuvaus oikealle paikalleen (kuvaus oli aiemmin virheellisesti 0,5-luokan kohdalla).
- Korjattu kalliojyrkänteiden morfologisen monimuotoisuuden mittarin tulkintaohjeen 0,1-tilaluokan kuvaus koskemaan oikeaa tilaluokkaa (kuvaus viittasi aiemmin virheellisesti 0,3-luokkaan).
- Suot: yhtenäistetty avosoiden arviointitaulukossa ihmisvaikutusmittarin 0,5-tilaluokan sanallinen kuvaus muiden luontotyyppien kanssa, sekä yhtenäistetty vieraslajeja koskevia sanamuotoja.
- Metsät: täydennetty turvekankaiden kasvillisuutta koskevaa ohjeistusta kasvillisuuden edustavuus -mittarin tulkintaohjeeseen, täsmennetty palojälkiä koskevaa ohjeistusta puuston rakennepiirteet -mittarin tulkintaohjeeseen, ja täydennetty sisämaan tulvametsien tulvaolosuhteiden tulkintaohjeeseen ohje majavien aiheuttamien tulvien huomioimisesta.
- Tilan arviointitaulukot voi ladata nyt myös word-tiedostona.
- Vasteiden kuvaukset -dokumentin johdantoa on täydennetty: siinä kuvataan nyt selkeämmin, että vasteiden keskihyöty ja sitä vastaava kerroin sisältävät vasteen epävarmuuden, ja että ennallistamisessa ylin mahdollinen tila koskee tilannetta, jossa ennallistaminen tehdään alimmassa mahdollisimmassa lähtötilassa. Luontotyyppikohtaisiin vasteisiin ei ole tehty muutoksia.
Ajantasaisin luontotyyppien luonnonarvohehtaarien aineistopaketin versio löytyy aina osoitteesta: https://doi.org/10.5281/zenodo.14409000
Palaute ja vastineet
Luontotyyppien ekologisen tilan arviointiohjeet julkaistiin tammikuussa 2025. Kysyimme verkkokyselyssä alan toimijoilta kokemuksia ekologisen tilan mittareista sekä inventointioppaasta 17.10.-16.11.2025. Saimme yhteensä 7 vastausta.
Vastauksia hyödynnettiin luontotyyppien ekologisen tilan mittarien ja arviointioppaan päivittämisessä. Lisäksi valmistelemme politiikkasuositusta ekologisen tilan mittarien muuttamisesta siltä osin, kun muutokset edellyttävät ympäristöministeriön asetuksen muuttamista. Politiikkasuositus julkaistaan myöhemmin.
Alla oleva palaute on esitetty lainausmerkeissä, ja niiden jälkeen on esitetty tutkijoiden vastineet niihin.
Yleispalaute – miten ohjeistus toimii?
”Pääsääntöisesti hyvin.”
”Ihan ok, joskin vaatii kovaa perehtymistä ja paljon taustatietoa. Joitakin ristiriitaisia kohtia pitäisi selventää (yritän muistaa alle). ”
”Ohjeistus on kattava ja erilaisia tilanteita on hyvin kuvattu mittarien tulkintaohjeissa. Nämä ohjeet eivät voi olla liian kattavia, eli esimerkkitapauksia voi olla enemmänkin kuvattuna, kuin nyt. Tilan arviointitaulukkoja on selkeä käyttää.”
”Mittaristo on helppokäyttöinen ja nopeasti omaksuttavissa. Jos on joku haju luontotyypeistä, mittariston omaksuu noin päivässä. Taulukot on helppo ottaa mukaan maastoon tulostettuina ja niistä tarkistaa asioita tarvittaessa. Yleisesti tulee käytettyä eniten niitä arvoja, joille on joku selite taulukossa. Väliarvoja ei tule käytettyä kovinkaan paljon. Asiantuntija-arvio, joten arvioija vaikuttaa ainakin jollain tavalla lopputulokseen (ts. absoluuttista arvoa ei todennäköisesti saada, mikä ei tosin ole tarkoituskaan).”
Vastine: Mukava kuulla!
”Luontotyyppien kehittyminen ennallistamisen jälkeen johdettiin asiantuntijoiden kokemuksista ja mielipiteistä työpajoissa. Näistä on johdettu tarkat luvut, joilla kompensaatiohehtaarit saadaan. Onko tämä sitten tiedettä, että mielipiteistä johdetaan luonnontieteellisiä lukuja? Varmasti jollain tavalla, mutta ehkä enemmän humaanisen alan kyselytutkimusten tiedettä kuin luonnontiedettä? Luontotyyppi jo käsitteenä on epäselvä ja ei-tarkkarajainen. Saati että sitä käytetään sitten tarkkoihin laskelmiin. Kompensaatiolaskelmia pitäisi tarkistaa niin, että samalle kohteelle tehdään eri henkilöiden toimesta laskelmat ja luontotyyppien inventoinnit. Ohjeistus on vaativa ja excelissä on paljon lukuja. Teimme yhdelle suolle arvion, ja lomakkeen täyttö oli monimutkaista ja erityisesti monitulkintaista. Kompensaation läpinäkyvyys on myös ongelma. Jos konsultti esittää, että sinun tulee nyt ennallistaa X hehtaaria laskelmieni mukaan, jotta voit kompensoida haittasi, niin kynnys kyseenalaistaa tätä laskelmaa on suuri. On helpompi vain tehdä näin ja totella. Konsulttien tms valta kasvaa, ja vaatii valvontaa.”
Vastine: Ideaalitapauksessa jokainen ennallistamisvaste perustuisi empiiriseen seuranta-aineistoon pitkältä ajalta, mutta tällaista dataa ei ole kattavasti. Tämä on yleinen ongelma luonnonsuojelubiologiassa. Asiantuntija-arvioita tiedonlähteenä ei tule kuitenkaan vähätellä, sillä ne ovat tärkeä tiedonlähde päätöksenteossa, ja erilaisia tieteellisiä menetelmiä asiantuntijatiedon vääristymien minimoimiseksi on kehitetty. Yksi tällainen menetelmä on IDEA-protokolla, jota ennallistamisvasteiden määrittämisessä hyödynnettiin. Kyse ei siis ole pelkästä mielipiteiden kysymisestä.
Inventointien ”kalibrointi” usealla kohteella on hyvä ajatus, ja osaltaan Suomen ympäristökeskus on tätä jo tehnyt niin maastoinventoinnin kuin kompensaatiolaskennan osalta.
Kompensaatiolaskenta ja -suunnittelu vaatii väistämättä paljon ammattitaitoa. Suomessa kompensaatiolaskennan vasteet ja muut numerot perustuvat kuitenkin keskitetysti laadittuihin ja avoimesti julkaistuihin aineistoihin, joten perusteet lukujen takana on mahdollista selvittää. Työlästä se toki on, mutta ekologia ei ole yksinkertaista. Suomessa ympäristöviranomainen valvoo kompensaatiota.
Mitä tulee varsinaiseen ekologisen tilan arviointiin, on todettava, että se vaatii luontotyyppiosaamista. Yksittäisten inventoijien tekemien määritysten välillä on eroja, kuten kaikissa luontoselvityksissä. Toivomme, että uusien luontotyyppiosaajien koulutukseen panostettaisiin ympäristöministeriössä ja pidemmällä aikavälillä korkeakouluissa ja luontoalan oppilaitoksissa.
Palaute kaikkiin luontotyyppiryhmiin
“Indikaattorilajit eDNA-teknologialla”
Vastine: Toistaiseksi inventointiohjeet on kirjoitettu vain maastoinventoinnin näkökulmasta.
Palaute Itämeren rannikosta
”Mietin sitä raportissa kirjoitettua mittaria; ympäröivän valuma-alueen vaikutus koskien fladoja, kluuveja ja rannikon jokisuistoja. Siinä mittarissa on vain 3 luokkaa. Olisikohan vielä mahdollista muuttaa tuota mittaria niin, että saisi mukaan 4. luokan? Niiden luokkien väliin: valuma-alue on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen ja valuma-alue on merkittäviltä osin muokattu? Tuossa on aika iso hyppy noiden luokkien välillä ja on myös valuma-alueita, jotka ovat kohtalaisesti muokattuja. Myös Itämeren luontotyypit-kohdassa on vastaava ongelma (vain matalien merenlahtien pohjat) kohdassa ympäröivän valuma-alueen vaikutus. Siinäkin mittarissa on vain 3 luokkaa ja kaipaisin siihenkin mittariin 4 luokkaa. Muuten olen tyytyväinen noihin tilamittareihin.”
Vastine: Fladojen valuma-aluemittarin tilaluokkien kuvausten muuttamista ei nähty harkinnan jälkeen tarkoituksenmukaiseksi. Vesistöjen valuma-aluemittarien kuvaus haluttiin pitää yhdenmukaisena kaikkien vesistöjen välillä. Valuma-aluemittarin nykyinen kuvaus on tarkoituksella kolmiportainen (luonnontilainen–selvästi heikentynyt–täysin heikentynyt). Muistutamme, että kaikkia tilaluokkia saa ja tulee käyttää, myös sellaisia, joille ei ole sanallista kuvausta. Kohtalaisesti heikentyneet valuma-alueet määritettäisiin siis esim. 0,7-tilaluokkaan. Vastaavasti on kohteita, joiden valuma-alue on jossakin selvästi ja täysin heikentyneen välimaastossa, eli niille sopivin tilaluokka olisi 0,3.
Palaute lähteiköistä
”Keskeinen ongelma on se, että kun periaatteessa lähteet/lähteikkötihkupinnat ovat metsälain suojaamia, niin voiko niitä lainkaan laskea hyödyksi hyvityksessä? Käytäntö kuitenkin on, että todella harvoja lähteitä/tihkupintoja huomioidaan metsätaloustoimissa mitenkään, eli niiden heikentäminen jatkuu yhä rajuna. Ratkaisu olisi (tässäkin) se, että suojeluhyvitys saataisiin käyttöön ja laskennassa katsottaisiin vaikka tutkimuksia siitä kuinka monen lähteen / Puron / Noron luonnontila on heikentynyt viime aikoina metsätaloustoimissa, eli hyöty olisi sen estäminen. On ihan laskettavissa.”
Vastine: Kommentissa ei ehdoteta muutoksia tilamittareihin. Suojeluhyvityksestä olemme samaa mieltä (https://aluejaymparisto.journal.fi/article/view/157548 ). Huomautamme myös, että metsälaki ei ole voimassa kaikkialla, esimerkiksi asemakaava-alueilla.
Palaute virtavesistä
”Valuma-alueen tilan arviointi on oikeasti aika mahdotonta hyvityshankkeissa. Se on pakko vetää hihasta, eli on toki totta, että lähes poikkeuksetta talousmetsäalueen valuma-alue on rajusti muuttunut. Mutta ei sitä oikeasti voi maastotodentaa, vaan perustuu vain ilmakuvaan & karttaan. Kun hyvitysalue on vaikka 10ha ja valuma-alue 100ha, ei sinne valuma-alueelle vaan voi lähteä katsomaan onko kaikki rummut kalankulkuesteitä jne.”
Vastine: Inventointioppaassa ohjeistetaan jo nyt käyttämään paikkatietolähteitä valuma-alueen tilan arvioinnissa. Ei mittarien muutosehdotusta.
Palaute sisävesirannoista
”Rannoissa on eteen tullut lähinnä se mietintä, että pitäisikö ne kuvioida erikseen (kuinka leveälti) vai ottaisiko rantaan ulottuvat metsätalouskuviot suoraan ”rannaksi” ja miksi ylipäätään ottaisi rantoja mukaan… Rannalle kun harvoin voi tehdä mitään järkevää kuin vain antaa olla ja kehittyä. Suojelukorvausta ei saa ja periaatteessa metsäsertifikaatit vähän muka-suojeleekin. Ja kuka edes teoriassa voisi ostaa ranta-luontoarvohehtaareja? Kaavoittaja kai; jos kunta päättää olla luontopositiivinen, niin pitäisi sen kai kompensoida mökittymisen haitat – mutta on piiitkä matka siihen. En em. syistä oikein ole jaksanut rantoihin toistaiseksi paneutua.”
Vastine: Jos rantavyöhyke on hyvin kapea, ei sitä ole tarpeen rajata erikseen. Luontotyyppien punaisen kirjan mukaiset sisävesirannat ovat lähtökohtaisesti selkeästi erottuvia rantakohteita. Rantaan rajautuvat metsätalousmaat voi siis määrittää lähtökohtaisesti kokonaan metsiksi.
Palaute soista
”Tämä vaatisi ehkä jonkinlaista maastokoulutusta.. Olisikohan se mahdollista? Joka kerta epäilee omaa asiantuntemustaan soiden kanssa, kun tilamittareita katsoo, varsinkin puustoisilla soilla/turvekankaille (kts kommentti metsien kohdalta).”
Vastine: Jaamme huomion koulutuksen tarpeellisuudesta. Ei mittarien muutosehdotusta.
”Yksi ongelmakohta: turvekankaat, jotka pitäisi (ja kannattaisi) laskea metsinä, mutta kun ojat tukkii, niistä tulee korpea tms suota. Korpi-muuttuma-turvekangas-takaisinpäin vettyvä ja korveksi taas muuttuva ex metsä – tämä on hyvin tulkinnanvarainen kohta minne haluaa luokitella minkäkin kohteen. Ehkä se on hyväkin. Keskeisen tärkeää olisi kuitenkin se, että vesitalouden palautus (ojien tukkiminen) olisi pakollinen toimenpide kaikissa em. turvekankaiden jne tilanteissa! Kun ojat tukkii, minun puolestani luonto saa ihan itse päättää mitä siitä sitten aikanaan tulee, mutta luonto hyötyy ojien poistamisesta joka tapauksessa heti.”
Vastine: Inventointioppaaseen on lisätty ohjeistusta turvekankaiden määrittämiseen. Turvekangas tulee hyvitysalueella määrittää suoksi tai metsäksi sen mukaan, mihin kuviota lähdetään kehittämään. Heikennysalueella turvekankaat määritetään lähtökohtaisesti metsien mittaristoilla.
Hyvityssuunnitelmalausuntopyyntölomakkeelle tulisi saada turvekankaat omaksi luontotyypikseen. Terveisiä ympäristöministeriöön.
”Suotyyppien rajaaminen maastoon ja niiden määrittäminen sisältää jo virheitä ja tekijästä riippuvaisia tulkintoja. Suotyyppi ei ole selvärajainen ja yksiselitteinen. Jos suolle on ojituksen jälkeen syntynyt lahopuustoa, jota siinä ei luonnontilassa ole ollut, niin maasto-ohjeiden mukaan lahopuuta on kuitenkin aina vähemmän ojituksen takia? Kuinka arvotetaan ojitetulla suolla oleva lajisto, joka korvautuu suolajistolla? Esim Metson soidinalueella ojitettu räme on metson soidinympäristöä. Tai ojitetun suon lahopuulla elävät jäkälät. Näille lajeille kaavamainen ennallistaminen on haitaksi.”
Vastine: Ojituksen myötä syntynyt ”ylimääräinen” lahopuu ei heikennä tilaluokkaa, mikä on jo ohjeistettu inventointioppaan ensimmäisessä versiossa. Olemme kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että kaavamainen ennallistaminen ei useinkaan ole luonnon kannalta hyväksi. Tämä on sanoitettu kompensaatiota koskevissa oppaissa. Ennallistamistarve tulee aina suunnitella hyvin tarkkaan, ja ympäristöviranomainen valvoo prosessia.
Huomattakoon, että turvekankaat arvioidaan lähtökohtaisesti metsinä, joten niille syntyneet metsäiset arvot tulevat kyllä huomioiduksi.
”Kasvillisuuden edustavuuden arviointi välillä hankalaa. Muun ihmisvaikutuksen arviointi välillä hankalaa (esim. maaston kuluneisuus). Maastossa voi joskus olla vaikea päättää, tekeekö jonkun ojitetun suon soiden vai metsien mittaristolla, koska kuivuminen ja ojituksen vaikutukset ovat joskus mosaiikkimaisia. Sekatyypinsoiden asema, kumpaa mittaristoa käytetään (esim. keidasrämeillä tai lyhytkorsirämeillä usein verrattain vähän puustoa vaikka tulkittavissa puustoiseksi suoksi). ”
Vastine: Ekologisen tilan inventointi on nopea, asiantuntija-arviona tehtävä inventointi, jossa on pakostikin harkinnan tarvetta. Maastossa tehtävistä päätöksistä ja linjauksista ei siis pääse eroon.
Palaute metsistä
”Turvekankaat aiheuttavat ongelmia. Jo iäkkäämmässä turvekankaassa voi olla paljonkin lahopuuta ja usein lajisto on tyypillistä turvekankaan lajistoa. Kuitenkin turvekangas on alun perin ollut suota ja siihen verrattuna turvekankaan lajisto ei todennäköiseti ole ollenkaan se, mikä se alunperin on ollut. Tämä aiheuttaa jonkun verran päänvaivaa, kun yrittää arvioida kuvioita. Ajatusta sekoittaa vielä se, että olen tehnyt Natura-inventointeja ja siellä mietittiin melko puhtaasti turvekankaita vain metsänä. Onko turvekankaassa nämä piirteet, jos on-> se on boreaalinen luonnonmetsä… Lisäksi Natura-arvioinnissa otettiin huomioon vain paksut lahopuut (yli 30cm). Nuorta lahopuuta voi joillekin alueille tulla todella paljon, mutta se katoaa melko nopeasti, tässä tila-arvioinnissa otetaan huomioon ohuetkin kuolleet puut, joilla on varmaankin oma arvonsa juuri sillä hetkellä, mutta pidemmän päälle (noin 10 vuoden päästä) ne ovat jo kadonneet (riippuu myös siitäkin, missä päin Suomea ollaan…). Ehkä siis ajatuksena tässä, että se lahopuumäärä ja sen arviointi on ainakin ohuiden kuolleiden puiden kohdalla hieman turhaa, varsinkin eteläisemmässä osassa Suomea.”
Vastine: Turvekankaita koskevaa ohjeistusta on muutettu (V2.0-2026). Turvekankaat arvioidaan lähtökohtaisesti metsinä, mutta hyvitysalueilla, joissa turvekangas on tarkoitus palauttaa suoksi, kohteet arvioidaan puustoisten soiden mittareilla.
Metsien lahopuumittarissa on mukana järeä lahopuu omana rakennepiirteenään, ja korkean tilaluokan lahopuumääriä on käytännössä mahdoton saavuttaa ohuella lahopuustolla. Lahopuumittaria ei nähty tarpeen tiukentaa nykyisestä.
”Pääosin ok. Yksi ongelma on kun luontotyypin puuston ikä (luonnontilan edustavuus) ei vaikuta uhanalaisten luontotyyppien korvaavuusvaateeseen. Eli vähemmän uhanalaisen vanhemman tuoreen kankaan metsän voi korvata uhanalaisemmalla karukkokankaan taimikolla/nuorella metsällä. Jos se johtaa vanhan MT-kankaan hävitykseen ja kun nuori VT-kangas kehittyy hyvin hitaasti, lienee tappio luonnolle selvä.”
Vastine: Kommentti koskee ennen kaikkea luontotyyppien vaihdannaisuussääntelyä, ei tilan arviointia. Puuston ikää ei aikanaan tietoisesti tuotu mukaan itsessään tilamittareihin, sillä sen luotettava arviointi maastossa on vaikeaa. Puuston kehitysluokka kielii osaltaan puuston iästä.
”Metsien haitallisten vieraslajien mittarien tulkintaohjeissa voisi ottaa esimerkiksi vielä tilanteen, jossa metsä on juuri avohakattu ja ns. myllätty kokonaan. Tässä tilanteessa vieraslajeja ei ole havaittavissa (kuten ei muutakaan putkilokasvillisuutta). Onko tässä tilanteessa oikeutettua laittaa kuvion vieraslajin tilamittariin arvon 1 (ei lainkaan haitallisia vieraskasvilajeja), vai olisiko tällaisessa tilanteessa tarpeen arvioida vieraslajien mahdollisuus alueella jonkun muun periaatteen mukaisesti? Lisäksi sisämaan tulvametsien tulvaolosuhteisiin voitaisiin tarkentaa, onko majavan aikaansaama joen tulviminen määriteltävissä erinomaiseen tilaluokkaan (tulvaolosuhteet ovat luonnolliset tai sen kaltaiset)?”
Vastine: Vieraslajien huomioiminen nykyisellä tavalla tuottaa ongelman, sillä juuri kuten kommentoija kuvaa, avohakkuualueiden ekologinen tila nousee laskennallisesti/näennäisesti vieraslajien puuttumisen vuoksi. Ongelma on tunnistettu, ja valmistelemme politiikkasuositusta asian korjaamiseksi. Yksi varteenotettava keino olisi, että haitalliset vieraslajit poistetaan kaikkien luontotyyppien tilamittaristoista, ja huomioidaan ne kasvillisuuden edustavuus- tai muu ihmisvaikutus-mittarissa.
Majavatulvat lasketaan luonnolliseksi tulvaksi. Inventointiopasta on täydennetty tältä osin.
”Luontotyypille ominaisen kasvillisuuden arviointi välillä hankalaa. Miten tulisi tulkita esim. lahopuun osalta arvo 0,2, kun 0,1 = ei lahopuuta ja 0,3= yksittäisiä lahopuita. Tai järeillä puilla arvot 0,2-0,4, kun 0,1 = ei järeitä puita ja 0,5 = yksittäisiä järeitä puita.”
Vastine: Joillakin mittareilla voi tapahtua isompikin loikka tilaluokkien välillä. Tilaluokat on pyritty asettelemaan niin, että ne kuvaavat erilaisten kohteiden luontotyyppiarvoja mahdollisimman hyvin nyky-Suomen maisemassa.
Yksittäisiä lahoja ja järeitä puita pitää myös suhteuttaa kuvion pinta-alaan. On eri asia, onko yksittäisiä puita 0,2 vai 2 hehtaarin kokoisella kuviolla.
Palaute kallioista
”Yksi mietittävä: Kun metsälaki periaatteessa suojaa, mutta käytännössä pienempia ja vähemmän näkyviä ei kuitenkaan suojaa, niin miten suhtaudutaan lisäisyyteen? Myös metsälain jyrkänteiden aluset on kovin ankean kapeita ja vaatimus PYSTYSUORASTA yli 10m korkuisesta jyrkänteestä vesittää käytännössä lain suojan lähes 100% (sertifikaatit on vähän armollisempia, mutta niitä taas noudattaa kuka sattuu olemaan missäkin tai ei missään mukana ja aina voi erota järjestelmästä jos tulee hakkuutappiota..).”
Vastine: Kommentissa ei esitetä muutoksia tilamittareihin.
Kiitämme kaikkia palautetta antaneita! Palautetta, kommentteja ja kehitysehdotuksia voi jatkossakin esittää ohjeistuksen kirjoittajille.
Uutinen 20.5.2026