Rakennetun ympäristön luontotyypit – mihin ne soveltuvat ja mihin eivät?

ARVO- ja BOOST-hankkeet julkaisivat maaliskuun lopulla luonnoksen rakennetun luonnon luontotyypittelystä ja ekologisen tilan arviointikriteereistä. Materiaalit syntyivät tiiviissä asiantuntijayhteistyössä talven 2024–2025 aikana. Kiitos vielä kerran osaaville ja sitoutuneille asiantuntijoille, jotka määrittivät rakennetun ympäristön luontotyyppien kriteeristöt! Saamamme palaute on ollut kiinnostunutta ja kiittelevää, mutta työ on myös herättänyt kysymyksen: miten rakennetun ympäristön luontotyypit suhteutuvat luonnon luontotyyppeihin?

BOOST ja Suomen ympäristökeskuksen Ekologisen kompensaation pilotointi -hanke julkaisivat alkuvuodesta luonnon luontotyyppien ja turvekankaiden ekologisen tilan arviointiohjeet. Ne mahdollistavat luonnon “mittaamisen” luonnonarvohehtaareina sekä  luonnonsuojelulain mukaisen ekologisen kompensaation toteuttamisen käytännössä. Luonnon luontotyypeillä tarkoitetaan tässä yhteydessä luontotyyppejä, jotka löytyvät luontotyyppien punaisesta kirjasta. Turvekankaita lukuunottamatta tämä arviointiohjeistus jätti katveeseen kaupunkien ja muiden ihmisten synnyttämien tai voimakkaasti muokkaamien ympäristöjen luonnon, jota ei voi määrittää luonnon luontotyypeiksi, mutta jonka merkitystä luonnon monimuotoisuudelle ei tulisi ohittaa. Kaupunkialueilla erityisesti erilaiset puisto- ja piha-alueet ylläpitävät laajaa elonkirjoa, jonka laatua tai määrää ei ole tähän asti pystytty yhdenmukaisesti arvioimaan.

Rakennetun ympäristön luontotyyppien kuvaukset ja ekologisen tilan arviointikriteerit vastaavat yllä kuvattuun tarpeeseen. Ne mahdollistavat luonnonarvohehtaarien määrittämisen rakennetun ympäristön luonnolle samaan tapaan kuin luonnon luontotyypeille ja turvekankaille. Nyt esimerkiksi maankäyttöhankkeiden vaikutukset luontoon – sekä ihmissyntyiseen että luontaisesti syntyneeseen – voidaan arvioida kattavasti ja yhdenmukaisesti luonnonarvohehtaareina.

Rakennetun ympäristön luonnonarvohehtaareja ei voi käyttää ekologisessa kompensaatiossa

On olennaista ymmärtää, että vaikka rakennetun ympäristön luontoa voidaan nyt mitata samalla yksiköllä kuin luonnon luontotyyppejä ja turvekankaita, ei rakennetun ympäristön luonnonarvohehtaareja voi käyttää ekologisessa kompensaatiossa. Luonnonsuojelulaki, joka Suomessa säätelee ekologista kompensaatiota, koskee vain uhanalaisia luontotyyppejä. Minkäänlaisia sääntöjä rakennetun ympäristön luonnon kompensaatiosta, kuten vaihdantasääntöjä luontotyyppien kesken, ei ole näillä näkymin tulossa. Nyt julkaistulla rakennetun ympäristön luontotyypittelyllä ei myöskään ole vastaavaa virallista asemaa kuin luontotyyppien punaisella kirjalla – vaikka toivommekin, että se vakiintuisi pysyvästi käyttöön.

Jos siis esimerkiksi kaupunki kaavoittaa kangasmetsään (luonnon luontotyyppi), ei kaupunki voi väittää kompensoivansa luontohaittaa perustamalla ekologisesti laadukkaita puustoisia puistoja (rakennetun ympäristön luontotyyppi), vaikka luonnonarvohehtaarien määrä täsmäisikin.

Luonnonarvohehtaarit tukevat monenlaista luontotyötä rakennetussa ympäristössä

Luonnonsuojelulain mukaisen ekologisen kompensaation sijaan luonnonarvohehtaareita voidaan käyttää laajasti luontoa heikentävien ja parantavien toimenpiteiden vaikutusten mittaamiseen ja seurantaan myös rakennetuissa ympäristöissä. Esimerkkejä soveltuvista käyttökohteista ovat:

• Maankäyttövaihtoehtojen vertailu luontovaikutusten perusteella.
• Viheralueiden hoidon suunnittelu luontoa säästävään ja rikastuttavaan suuntaan.
• Uuselinympäristöjen suunnittelu, toteuttaminen ja todentaminen.
• Erilaisten luontotekojen suunnittelu ja varmentaminen esimerkiksi yritysten tai kuntien vastuullisuustekoina. Luontoteot ovat erilaisia luonnon tilaa ja monimuotoisuutta tukevia, lisääviä ja turvaavia toimia, jotka eivät kuitenkaan täytä ekologisen kompensaation kriteerejä.

Nyt julkaistut rakennetun ympäristön luontotyyppikuvaukset ja tilamittarit mahdollistavat saman luontotyypin eri esiintymien keskinäisen vertailun. Ne eivät kuitenkaan yksinään kerro, kuinka suurta luonnon monimuotoisuutta kukin luontotyyppi ylläpitää tai tukee, eivätkä luontotyyppien lajiston ainutlaatuisuutta tai suojeluarvoa. Näinhän on myös luonnon luonnonarvohehtaarien tapauksessa: yksi luonnonarvohehtaari lehtoa ei ole luonnon suhteen sama asia kuin yksi luonnonarvohehtaari puroa tai kalliojyrkännettä. 

Eri luontotyyppien priorisointi esimerkiksi maankäytön suunnittelussa – eli sen päättäminen, mitä luontoa säästetään tai minkälaista luontoa pyritään perustamaan lisää – on erillinen kysymys, joka voi vaatia erillisiä arvottamisen kriteereitä. Ekologisesti viisaat ratkaisut tehdään viime kädessä aina tapauskohtaisesti asiantuntijoiden arviointien ja näkemyksen perusteella.

Luonnonarvohehtaarien keskeinen tehtävä on toimia varmennettavana ja ekologisesti perusteltuna mittayksikkönä maankäytön vaikutusten – niin haitallisten kuin hyödyllisten – arvioinnissa. Nyt luotu mahdollisuus luontotyyppien kattavaan luokitteluun ja niiden ekologisen tilan määrittämiseen luo pohjan läpinäkyvälle, vertailtavalle ja pitkäjänteiselle suunnittelulle, päätöksenteolle ja seurannalle.

Joel Jalkanen (Helsingin yliopisto, BOOST)
Eini Nieminen (Jyväskylän yliopisto, BOOST)
Elisa Lähde (Aalto-yliopisto, ARVO)

ARVO – Viherrakenteen arviointi ja vahvistaminen kaupunkien maankäytön suunnittelussa -hankkeessa (10/2023-12/2025) vahvistetaan viherrakennetta ja tunnistetaan sen tuottamia arvoja tiiviisti rakennetuissa kaupungeissa ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämiseksi. Hanketta koordinoi Helsingin kaupunki. Hankekumppaneina toimivat Aalto-yliopisto, Espoon kaupunki, Vantaan kaupunki ja Green Building Council Finland. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta.

Päivitetty 24.4.2025