Luontotyyppien tilan parantamisen pelisäännöt osana EU:n ennallistamisasetusta

Jyväskylän yliopiston Wisdom Letters -julkaisun uudessa numerossa annetaan eväitä Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman laatimiseen. Politiikkasuosituksen pääviestinä on, että ennallistamisasetuksen myötä Suomeen ei tule laatia uusia rinnakkaisia luontotyyppien tilaa ja ennallistamistarpeita arvioivaa lainsäädäntöä tai käytäntöjä, sillä näihin sopivat mittarit ja keinot löytyvät jo Suomen luonnonsuojelulaista. Vapaaehtoista ekologista kompensaatiota varten laaditut, Suomen luontotyyppien tilamittarit soveltuvat myös direktiiviluontotyypeille ja ovat helppokäyttöinen maastotyökalu esiintymien tilan arviointiin. Vapaaehtoisen ekologisen kompensaation lainsäädännöstä löytyvät myös valmiit raamit tilanteisiin, jossa tiukasti suojellun luontotyyppiesiintymän heikentäminen pitää kompensoida ennallistamalla samaa luontotyyppiä toisaalla. Politiikkasuosituksessa annetaan selkeät, tieteeseen pohjautuvat määritelmät ennallistamisasetuksen vaatimalle luontotyyppiesiintymien hyvälle tilalle, merkittävälle heikennykselle ja kokonaisheikentymättömyyden turvaamiselle. Lisäksi julkaisussa suositellaan yksityisen sektorin vahvaa mukaan ottamista ennallistamisasetuksen kustannusten kattamiseen säätämällä mm. aiheuttaja maksaa -periaatteen mukainen kompensaatiovelvoite niille toimijoille, joille annetaan lupa heikentää ennallistamisasetuksen suojelemia luonnonarvoja.

Julkaisuun pääset tutustumaan kokonaisuudessaan täältä: https://www.jyu.fi/en/research/wisdom/letters

—

Wisdom Letters’ new publication, Rules for improving the status of habitats as part of the EU’s Nature Restoration Regulation, provides guidance for the preparation of the National Restoration Plan in Finland. The key message emerging from the policy recommendation is that Finland should not develop new parallel policies for assessing the status and restoration needs of habitats as part of the Restoration Regulation, as suitable indicators and means for these can already be found in the Finnish Nature Conservation Act. Metrics of ecological condition developed for all Finnish habitats as part of the voluntary biodiversity offsetting legislation can be applied also for Directive habitats and are an easy-to-use field tool for assessing the status of habitats. The legislation also provides a ready-made framework and rules for situations where the deterioration of a strictly protected habitat area must be compensated by restoring the same habitat elsewhere. The policy recommendation provides clear, science-based definitions for the good condition, significant deterioration, and no net loss of habitats as required by the Restoration Regulation. In addition, the publication recommends that the private sector will be strongly involved in the funding of Restoration Regulation costs by, among other things, putting in place mandates for obligatory offsetting in accordance with the polluter pays principle for those operators who are permitted to deteriorate the natural values protected by the Restoration Regulation.

You can find the entire publication here: https://www.jyu.fi/en/research/wisdom/letters